Kuin vettä vaan – Kehtaatko myydä fiilistä?

Tuhansien järvien maassa juomavesi on, ellei objektiivisesti parasta, niin ainakin maailman puhtaimpien joukossa. Olemme ylpeitä sen laadusta. Jopa niinkin paljon, että suhtaudumme veteen täysin geneerisenä tuotteena. Siinä unohtuu jotain elintärkeää: brändi.

Kun tuote on kirjaimellisesti hajuton ja mauton, brändin merkitys on kaikki kaikessa. Silti kylmäkaapissa seisoo toinen toistaan nuhaisempia anonyymejä pulloja H2O:ta. Maailmanluokan vesibrändiä ei tästä maasta löydy.

Eikö suomalainen vaatimattomuus kehtaa myydä vettä? ”No mutta kun sehän on vain vettä”. That’s the point. Pelikenttä on täysin vapaa brändillä leikkimiseen. Se voi olla mitä vain. Kuten monessa muussakin asiassa, ”maailmalla” tämä on ymmärretty iät ja ajat sitten.

Ensimmäisinä tulee mieleen Evian, Fiji ja Liquid Death. Kaikki vettä, kaikki erilaisia. Se, että hanasta tippuu yhtä hyvää tai parempaa, on merkityksetöntä. Pulloveden kulutuksella ihminen signaloi heimoon kuulumista. Olenko luksuskuluttaja? Onko hyvinvointi ja fitness mun juttu? Vai vetoaako minuun ironia, meemit ja kulttiklassikot? Jokaiselle löytyy jotakin. Koulukuntia on monia, mutta kaikkia yhdistää konsensus siitä, että Dasani on kuraa. 

Hajuttoman kaupankäynnin syynä ei ole kysynnän puute. Suomessa myytiin pullovettä lähes 112 miljoonaa litraa vuonna 2022. Eli noin 1,7 litraa kuukaudessa jokaista suomalaista kohden.

Erottuminen olisi helppoa. Kun kukaan ei tee mitään, jotain on jo paljon. Kaikella on toki rajansa. Plup oli flop. Mutta Stefan Lindforsin epäonnistuminen ei tarkoita, etteikö joku muu voisi menestyä.

Ja jos Suomen kierrätysasteesta huolimatta vierastat pulloveden myymistä, hanavedellä täytettävät kestopullot ovat yhtä lailla tuottoisa markkina. Esimerkiksi Stanley kasvatti myyntiään 70 miljoonasta 750 miljoonan dollariin neljässä vuodessa.

Rivien välissä kyse ei ole vedestä. Sama totuus soveltuu mihin tahansa markkinoitavaan tuotteeseen. Voit sitten itse päättää, onko pullosi puoliksi tyhjä vai täynnä.