Maailma ilman huumoria

Mitä jos emme olisi pystyneet nauramaan Donald Trumpin itseruskettavalle, Muskin Twitter-toilailuille tai jalkapallon MM-kisojen isäntämaalle. Entä, mitä jos emme pystyisi nauramaan edes itsellemme. Vaikka sitten läpi kyyneleiden, kuten itse usein teen. Miten pimeä, tukahduttava ja masentava dystopia meillä olisi käsillä.

Huumori vapauttaa, se tekee elämästä kevyempää ja sen avulla pystyy puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.Se on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, supervoima, sekä ase maailmantilannetta ja uhkakuvia vastaan. Ja mikä parasta, meiltä kaikilta löytyy sitä, eikä se kulu loppuun.

Toki huumori on taitolaji, mutta taustasta riippumatta se naurattaa. Oli sitten kyse hyvästä, mustasta tai jopa huonosta sellaisesta. Sanotaan, että nauru pidentää ikää, ja tutkitusti se todellakin auttaa kipuun, lievittää stressihormoneja ja polttaa kaloreita. Väitetään jopa, että 15 minuutin nauru vastaa kahden tunnin yöunta (kunpa joku vielä kertoisi sen vitsin, joka naurattaa varttitunnin, niin ehkä Ouraakin hymyilyttäisi jonain aamuna).

Se, että pystyy käyttämään huumoria tilanteessa kuin tilanteessa on lahja. Lahja itselle, mutta myös lahja kaikille ympärillä oleville. Itse käytän sitä usein. Pelastamaan nolot tilanteet ja tuomaan esiin turhat pelkoni ja häpeän tunteet. Käytän sitä monissa tilanteissa. Kesken tärkeitä palavereja, kesken teknisiä ongelmia ja kesken seksiä. Käytän sitä rakastamiini ihmisiin, ärsyttäviin ihmisiin, sekä yhdentekeviin ihmisiin. Koska me kaikki tarvitsemme huumoria maailmaan. Ja varsinkin tähän maailmaan.

Oraclen Global report -tutkimuksen mukaan 91% ihmisistä preferoi brändejä, jotka käyttävät huumoria markkinoinnissaan, 90% muistaa humoristisen mainonnan paremmin ja samaan aikaan vain 20% yrityksistä käyttää mainonnassaan huumoria. Hauska ristiriita, jolle joku voisi vaikka nauraa.